lauantai 1. syyskuuta 2012

Jurassic rock '12

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jurassic rockin kuvat ovat majailleet kamerassa kolmisen viikkoa, mutta tänään sain aikaiseksi siirtää ne koneelle ja tännekin. 


Tämän kesän festareista olin kaksilla ja kahdesti ensimmäinen bändi oli Pariisin kevät. Viimeiset päivät ennen Jurassicia popiteltiin autossa vain ja ainoastaan bändin Lopeta-biisiä, ja lopulta keikalla osattiin sen sanat paremmin kuin itse herra Tuunela osasi. Hähähää se laulo yhden kohdan väärin! Voisin kuvitella, ettei kovin moni yleisössä pannut asiaa merkille, haha!





Turhaan ei ole kaveri kehunut Mikko Herrasen live-esiintymistä. Toivottavasti pääsen pian uudestaan keikalleen, fiilis oli loistava, vaikka teknisten ongelmien vuoksi Lasinen maa jäikin kuulematta. Höh. Turhaan ei ole kaveri kehunut Mikko Herrasen live-esiintymistä. Toivottavasti pääsen pian uudestaan keikalleen, fiilis oli loistava, vaikka teknisten ongelmien vuoksi Lasinen maa jäikin kuulematta. Höh.




Lauantaina viimeisenä esiintyjänä oli PMMP. Tämä bändi on silkkaa rakkautta. Voi kun näitä naisia (ja miehiä toki myös) pääsisi katsomaan useamminkin... Onneksi tänä kesänä on Pemut tullut nähtyä jo kolmesti ja Elämä lapselle -konsertissa vielä biisi tai pari luvassa. 


Paula halusi välttämättä soittaa encorena Pikkuveljen, vaikkei sointuja muistanutkaan ja kitaran hihnakin oli naiselle vähän turhan pitkä. Onneksi aina voi istua ja pyytää bändikaverin viereen kertomaan, että seuraavaksi tulee sitten d-molli. Aaws, suloista.


Ylppö on ihana♥


WÖYH!:istä ei ole tarjota tämän parempaa kuvaa, ja tämäkin on kaikkea muuta kuin parempi. Näyttää lumisateelta, mutta on oikeasti miljardi höyhentä, joista noin kolmetoistatuhatta laskeutui päälleni ja jäi kiinni hiuksiin, ripsiin, vaatteisiin ja tietysti ajautui kangaskassiini, josta niitä löytyi vielä viikko sitten. Höyheniä tulvi niin alusvaatteiden alta kuin nutturan sisältä vielä monta päivää myöhemmin, argh. En pidä höyhenistä. WÖYH! oli silti ihan kiva bändi livenäkin.


Sonata Arctican "näin" melko läheltä lavaa, mutta käytännössä en kyllä nähnyt mitään, kiitos ihanille pitkille ihmisille edessäni. Meitä 160 cm sulka päässä -ihmisiä ei ole luotu keikoille, eikä se tässä tilanteessa haittaa, kun en erityisemmin Sonatasta pidä. Eteen vain oli kova tunku, että pääsisi näkemään Stam1nan eturivistä. Se kun tunnetusti on bändi, joka katsotaan eturivistä tai jostain takaa, ellei satu haluamaan kuolla. Saatiin paikat kolmannesta rivistä ja ajateltiin, että kyllä kait siellä pärjätään. No juu ei. Mutta ei sentään kuoltu kukaan, selvittiin yhdellä hajonneella olkapäällä. Sekin tosin riitti ajamaan meidät ensiavun kautta ulos alueelta, ja suurin osa Stam1nan keikasta kuunneltiinkin kävellessämme melkein kahden kilometrin matkaa majapaikkaan. Harmittaa, olisi kuulemma ollut hyvä keikka, mutta kaveria ei jätetä. Kai sen Stam1nan myöhemminkin ehtii nähdä. 

Vaikka Mikkeli on täältä katsottuna törkeän kaukana, ei taaskaan tullut turhaa reissua. Kiitos kaikille minua majottaneille ja ruokkineille ihmisille jälleen kerran. Ootte ihania, erityisesti sinä yksi♥

6 kommenttia:

  1. itsehän luovuin viimeisistä höyhenistä tänään, imuroin ne pois tuolta sängyn alta :'D

    VastaaPoista
  2. Jurassic oli kyllääh parhautta :3 Ens vuonna uudellee !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, ois kyllä kiva ens vuonnakin sinne eksyä! :)

      Poista
  3. ihania bändejä ♥ iteki oon iha rakastunu PMMPhen, ne on jotenki niin sulosia lavalla + musiikki on mitä parhainta :3

    VastaaPoista